Menen sisään graniittiin
kaivaudun, kaiverran
puen sanan ylleni
kuin takin
kutsun heideggerin talotakkiini
kyläilemään
hän on kanssani
ja tiivistämme
kaikki hänen sanansa
Olemisen ympärille
se on korkea torni,
hänen sanojensa joukko
on metallisia pikkuautoja
monijalkaisia
ajamme niillä ympäri tornia,
ja pian ne osaavat reitin
ja juoksevat pois nopein jaloin, ne
tyhmät värikkäät koppakuoriaiset,
eikä minulla ole mitään sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti