Hyökyaalto vie harjallaan kirjoja,
lehtiä, kyniä, papereita, astioita,
leluja, vaatteita,
syvällä uivaa olohuoneen mattoa
huoneesta toiseen,
ulos ja sisään.
Puolustan oikeuttani sekasortoon.
Suvantopaikasta saan kalastettua
munakotelon, leivänpaahtimen,
yhden kadonneen kengän.
Minulla on haavi aina valmiina.
Mutta eräänä aurinkoisena päivänä
katson vain tyynesti,
kun bambupuinen värikäs tukaani kelluu ohi.
Istun Herakleitos seuranani
ja heilutamme jalkojamme vedessä.
Kyllä ne palaavat joskus,
Herakleitos toteaa hetken kuluttua.
Nyökkään,
sillä tiedän:
Haihduttuaan ilmaan
esineet tiivistyvät pilviksi
ja satavat takaisin alas
oikeille paikoilleen
ties minne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti