Kotelosanat
painavat selkämme ylpeyttä,
niskalaumaiset puhuvat
ottakaa ne pois!
antakaa tilaa sanan siemenelle lantiossamme.
nuo haitarijoukot, ilmojen jälkeiset nahat, heiltä kuulin tämän sanoitta.
soitto ilmassa patsaana, nahoista päässeenä kuin pian tummuva banaani,
mutta auki alas ja ylös, hissikuilu ilman päätepysäkkejä
-voinko nojata Tyhjäänne? Voinko vartalollani tuntea Hiljaisuutenne?
he lupasivat
otin painevasaralla rikotut sanasäröt
tein
port
a
a
t
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti