Minua järjestellään toisesta todellisuudesta
poimin kuppeja tuoleja kirjaimia
hopeisten vihmapiiskojen päistä
ohuiden säteilevien aaltoevien
asettelen ne kuutioon jäänkuumaa ilmaa
verannalle sylkikuplaan
vihreälle varrelle
näyteikkunaan
asetan, sanon sanan mannerhuulillani
sormeni paisuvat kuumailmapalloksi ja koskevat hiekkaa ja pilveä
nuket istuvat tuoleillani ja juovat kupistani
kirjaimet kävelevät jäykin jaloin heidän altaan,
kollit vaanivat ja varovat jokaista liikettään.
Huulillani käy tuuli, niiden kuumuus ei tasoitu
hiekka saa ne halkeilemaan
en sano viimeistä kirjainta, en koskaan.
Lamppu valaisee nukkien yöllisen seremonian
”saako vielä olla teetä, kiitos kiitos”
Katson kuun jääsulasilmää,
valkoista värien paon jälkinäytelmää
alla virtaavat asfalttitiet voimakkaana syvänä virtana,
niillä hyönteisten sokeat joukot
piste on liian kirkas,
se vuotaa jo pois.
Pisteen orgasmi ei kestä,
kahlaan pitemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti