Aina luotin pisteeseen
uskoin sen kokoavaan voimaan
sen avaruudelliseen painoon
sen syvyyteen
kykyyn kulkea vuosirenkaiden läpi
alkuhämärän unesta keskipäivään
kun huomasin että kaikki oleva
on koostunut pisteistä
ne sulivat silmiini mustaksi maaksi
- - - -- --- -
se lohkeilee
lasken laatat hopeiseen virtaan
vesi kimmeltää viimevaloa
kesäiltana
pilvet tummina
punertavalla taivaalla
menevät jonnekin
tuulee
katson koiran kanssa horisonttiin
se seisoo kahdella jalalla kuten minäkin,
nojaamme kaiteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti