mustan koiran manner
kelluu keuhkojen ilmassa.
sen alla pyydän,
että se jää
ilman varaan,
laskee minuun,
tiivistää
äärimmilleen
iholleni että liikuttuisin
energiarungoksi,
selkeimmäksi malliksi itsestäni
hopealankaa
jolloin olen kotilon hohto
kylän piirinilkka rantavedessä
kesään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti